Juonittelevaa jouhisorsaa etsimässä
Mystinen ja salaperäinen vai erämaiden arka asukki? Jouhisorsa on suuressa osassa maata pesivä laji, jonka löytäminen haastaa lintuatlaksen kartoittajia.
Ryhmä innokkaita vesilinnustajia vietti 2023 kesälomaansa kartoittaen Pohjois-Pohjanmaan vesilintualueita. Tavoitteena oli kerätä tietoa lintuatlaskartoitukseen. Kärkilajiksi valikoitui jouhisorsa, joka on yksi huonoiten tunnettuja vesilintuja. Poikueaikaan se on käytökseltään kuin metsähanhi – erittäin arka, piilotteleva ja helposti painautuva.
Jouhisorsa myös esiintyy usein samoissa elinympäristöissä metsähanhen kanssa tavanomaisten havainnointialueiden ulkopuolella vaikeakulkuisessa maastossa ja kaukana teistä. Tähän artikkeliin on kerätty konkareiden kokemuksia ja neuvoja.
Mistä jouhisorsat löytää?
Aapasoiden rehevät sara- ja heinäkasvustoiset rimmet ja erämaiden rauhalliset heinikkorantaiset lammet ovat jouhisorsan sekä muiden vaateliaiden vesilintujen tyypillisiä poikue-elinympäristöjä. Jouhisorsan voi löytää myös reheviltä lintujärviltä, merenlahdilta ja rantaniityiltä. Lisäksi vesilinnut vaikuttavat viihtyvän hämmästyttävän hyvin entisten turvetuotantoalueiden kosteikoissa, varsinkin sellaisissa, missä vesi on nopeasti noussut heinäkasvillisuuden päälle.
Jouhisorsan löytämiseen tarvitaan motivaatiota sekä oikean kartoitusalueen ja ajankohdan määrittämistä. Kaiken perustana on jouhisorsan elinympäristövaatimusten ja käyttäytymisen tuntemus.
Miten ne löytää?
Onnistuneen vesilintujen atlaskartoituksen perusta on hyvä suunnitelma. Sen jälkeen tarvitaan maastossa sitkeyttä ja kuntoa sekä oikeaa välineistöä ja taktiikkaa.
Ihmisen havaittuaan jouhisorsa poistuu paikalta tai painautuu kasvillisuuden suojaan. Piilottelevan käytöksensä vuoksi, jouhisorsat eivät usein tule havaituksi laskentapisteillä tai linjalaskennoissa. Tässä suhteessa esimerkiksi haapana ja tukkasotka ovat helpompia löydettäviä.
Paras taktiikka on lähestyä kohdetta hitaasti ja äänettömästi useamman hengen voimin eri suunnista ja pysähtyä välillä havainnoimaan. Parhaimpia havaintopaikkoja ovat maaston korkeammat kohdat, joissa on hyvä näkyvyys, mutta näkösuojaa itselle. Rantaa kannattaa usein lähestyä kohdasta, joissa kaislikoiden välissä on aukko, usein myös luusuat ja ojansuut ovat hyviä paikkoja. Reitti kannattaa suunnitella siten, että pääsee havainnoimaan aluetta myötävaloon.
Milloin kannattaa kartoittaa?
Vesilintujen havainnointi onnistuu parhaiten keväällä parilaskentojen aikaan sekä keskikesällä, kun poikueet ovat liikkeellä. Haudonta-aikaan vesilintujen havaitseminen on usein vaikeinta, koska naaraat ovat pesällä ja koiraat saattavat olla jo matkalla sulkima-alueille.
Pohjois-Suomessa atlaskartoitusta kannattaa toteuttaa parilaskennan aikaan keväällä ja heinäkuussa, kun poikueet ovat liikkeellä. Ylivoimaisesti parasta havainnointiaikaa ovat ilta- ja aamuyön tunnit, jolloin linnut ovat aktiivisimmillaan.
Jouhisorsien etsijä saa todennäköisesti hyvät havainnot myös alueen muista lajeista, metsähanhi mukaan luettuna.
Varmin tapa olla löytämättä jouhisorsa ja metsähanhi on yrittää tehdä havaintoja hellekelillä keskellä päivää, puhua tai olla muuten äänekäs jo matkalla havaintopaikalle mihin kellonaikaan tahansa.
Havainnoi – älä häiritse
Lintujen tarkoituksellinen häirintä rauhoitusaikana on kielletty. Maastossa liikkuminen ja lintujen havainnointi on kuitenkin sallittu. Droonien käyttö lintujen etsimiseen tai lintujen liikkeelle ajaminen droonilla tai rannalta käsin painostamalla tulkitaan lintujen häiritsemiseksi. Droonien käyttöön tarvitaan lisäksi maanomistajan lupa.
Tuloksia turvesoilta
Jouhisorsien salaisuuksien selvittämisessä turvesoiden merkitystä ei voi liikaa korostaa. Käytöstä poistuneille turvesoille on hyvät tiet ja usein alueella on korkeampia paikkoja, mistä on hyvä näkyvyys kosteikkoalueille.
Atlas-aktiivien maastovinkit
- Pikkukengät jalassa auton vierestä kiikaroimalla ei jouhisorsia löydä, vaan pitää mennä oikeaan aikaan oikeaan paikkaan.
- Polkupyörällä pääsee usein nopeasti ja äänettömästi lähemmäksi kartoitusalueita, jos tiet on suljettu puomilla.
- Metsäsukset ja kelluntaliivit mahdollistavat etenemisen pehmeillä ja upottavilla alustoilla. Kumivene tai packraft eli reppulautta voi olla verraton apu laajemmilla vesialueilla.
- Atlaskartoitusten avulla saadaan arvokasta lisätietoa monen taantuneen vesilintulajin pesimälevinneisyydestä.