Asiallisin voittaa
– havaintoja somen metsästyskeskusteluista

Yksi ikävimmistä havainnoistani metsästyksen julkisuuskuvaan liittyen on, että suuri osa metsästyksen julkisuuden ongelmista johtuu metsästäjien omasta viestinnästä. Hyvä puoli on se, että omaan toimintaan on paljon helpompi vaikuttaa kuin muiden. Muutos parempaan on metsästäjien omissa käsissä.

Kaksi keskustelijaa, tuhansia katsojia

Unohdamme somekeskusteluissa usein, että kahden ihmisen väittelyä saattaa seurata satoja tai jopa tuhansia silmäpareja. Kannattaa aina tavoitella sitä, että tämä hiljainen enemmistö haluaisi kuunnella mitä meillä on sanottavana. Se onnistuu kaikkein parhaiten asiallisuudella. Erityisen hyvin se onnistuu silloin, kun toinen osapuoli käyttäytyy asiattomasti.

Kuuntele ääniraidalta, miksi kirjoittaja Aleksi Lumme haluaa kertoa metsästyksestä muillekin kuin metsästäjille:

Solvaukset ovat kutsuja mutapainiin, josta kannattaa kieltäytyä. On järkevämpää ja tehokkaampaa pysytellä mutakuopan ulkopuolella ja antaa asiattoman kurata itsensä yksin mudassa liukastellen. Katsojille on selvää, kumpi toimii fiksummin.

On vaikeaa jättää solvaukset huomiotta. Verbaalit hyökkäykset suorastaan vaativat vastausta samalla mitalla. Vaatii luonteen lujuutta jättää lyömättä takaisin, mutta se kannattaa sata kertaa sadasta. Kaikkein brutaalein vastaisku on jatkaa täysin asialinjalla hyökkäyksestä huolimatta.

Kysy yhtä paljon kuin vastaat

Somekeskustelun ylivoimaisesti tärkein virke on: “Voisitko tarkentaa, mitä tarkoitat?” Osa virkkeen arvokkuudesta tulee valitettavasti siitä, että sitä käytetään niin harvoin. Somessa on aivan liian helppo tehdä vääriä tulkintoja siitä, mitä keskustelukumppani tarkoittaa, tai millä tarkoituksella hän viestiään kirjoittaa. Väärintulkinnat ovat lähes kaikkien some-ongelmien takana. Ymmärrämme väärin ja keskustelu lähtee väärille urille.

Kuinka hienolta tuntuisi löytää ihminen, joka on valmis tarkentamaan omia käsityksiään metsästyksestä? Muista ihmisistä tuntuu aivan yhtä hyvältä löytää metsästäjä, joka on valmis kuulemaan, mitä kommentoija todella tarkoittaa. Siksi kysyminen on niin arvokasta. Se luo luottamusta.

Lumme kertoo ääniraidalla, millä tavoin hän on itse tarkentanut käsityksiään metsästyksestä keskusteltuaan muiden kuin metsästäjien kanssa:

Tosiasiassa suurin osa niin metsästyksen kuin koko yhteiskunnan ongelmista syntyy torjunnasta. Ihmisillä on usein täysin perusteltuja huolia metsästykseen liittyen. Aivan samalla tavalla perusteltuja huolia herää energiapolitiikasta tai vaikkapa maahanmuutosta. Mikäli kysymykset torjutaan, tiedossa on ongelmia. Torjunnan sijasta somessa kannattaa tavoitella tasapainoa kertomisen ja kysymisen välillä.

Kerro metsästyksen perusasioista

Suomalaisista 95 prosenttia ei metsästä ja heille lähes kaikki metsästykseen liittyvä on uutta. Mikäli metsästykseen liittyvä tieto on heille hyödyllistä, se lähtee leviämään. Esimerkiksi Kysy metsästäjältä -tiliä ylläpitävä Metsästäjäsyndikaatti on saanut kaikkein parhainta näkyvyyttä Twitter-ketjuille, jotka käsittelevät metsästyksen perusasioita: veitsen teroittamista, hirven käsittelyä tai SRVA-työtä.

Tärkeintä on muotoilla julkaisun ensimmäinen lause siten, että se kiinnostaa lukijaa. Taito on tärkeä, mutta vaikea oppia. Sitä helpottaa, kun lähtee selvittämään, mitkä asiat metsästyksessä liittyvät muiden ihmisten elämään. Peurojen syömät pelargoniat, riistakolarit, ruoanlaitto tai mikä tahansa muu tulokulma, josta metsästyspiirien ulkopuoliset ihmiset saavat kiinni, ovat hyviä lähtökohtia. Opeta jotain aidosti hyödyllistä. Kerro jostain itsellesi tärkeästä. Käsittele yleistä ennakkoluuloa aiheeseen liittyen. Ole inhimillinen ja nöyrä, älä ole alentava.

Voiko keskustelua edes voittaa?

Keskustelun voittaminen ei tarkoita sitä, että saa toisen kiinni virheestä tai nöyryytettyä. Voittaminen on uusien keskusteluyhteyksien avaamista, asiallisen keskustelun edistämistä ja sitä, ettei keskustelija aiheuta haittaa omille tavoitteilleen. Joskus jopa se, ettei edes osallistu koko keskusteluun, voi olla voitto. Oikea elämä on metsällä.