Ampumaradat määriteltävä kriittiseksi infrastruktuuriksi
Ukrainan sota on merkittävästi lisännyt ampumaharjoittelun tärkeyttä. Eduskunta edellytti valtioneuvostolta pika-aikataululla selvitystä ampumaratojen kokonaistilanteesta, ja siitä miten niiden määrää saataisiin lisättyä.
Selvityksen mukaan jo nykyisenkin ampumarataverkoston ylläpitämisessä on suuria vaikeuksia. Suomessa on tällä hetkellä noin 670 ampumarataa, joista 290:llä on voimassa oleva ympäristölupa. Näin ollen noin puolet Suomen yksityisessä hallinnassa olevista ampumaradoista on ympäristöluvan osalta epäselvässä tilanteessa. Yhtenä syynä tähän on ratoja ylläpitävien huoli ennakoimattomasta ympäristölupamenettelystä. Maa- ja metsätalousministeriö onkin viime vuosina osarahoittanut riistanhoitomaksuina metsästäjiltä kerätyillä varoilla Suomen Ampumaurheiluliiton, Metsästäjäliiton, reserviläisjärjestöjen ja Suomen riistakeskuksen yhteistä Ampumaratojen ympäristölupahanketta.
Esimerkiksi riistanhoitoyhdistysten omistamia tai hallinnoimia ampumaratoja käyttää tyypillisesti niiden jäsenkuntaa ja myös metsästäjäkuntaa laajempi joukko ammunnan harrastajia, reserviläisiä, poliiseja ja muita viranomaisia. Monille ampumaradoille lyijyä on kertynyt vuosikymmeniä ennen nykyisen ympäristölupalainsäädännön voimaantuloa. Tämän aiempien sukupolvien kuormituksen puhdistuskustannusten sälyttäminen pelkästään nykyiselle toimijasukupolvelle ei olisi erityisesti maa- ja metsätalousministeriön arvion mukaan yhteiskunnallisesti oikeudenmukaista. Siksi ampumaratatoimintaa olisi yhteiskunnan perusteltua tukea paitsi laajemmalla rahoituspohjalla, myös lupaprosesseja helpottamalla ja riskiperusteisella lupavaatimusten kohtuullistamisella, jotta radoilta ei vaadittaisi ylimitoitettuja suojarakenteita ja puhdistustoimenpiteitä.
Ampumaradat pitäisikin määritellä jatkossa ”kriittiseksi infrastruktuuriksi” niiden mahdollistaman ampumaharjoittelutoiminnan maanpuolustuksellisen ja laajemminkin yhteiskunnan läpileikkaavan merkityksen vuoksi.
