Metsästäjällä oikeus aselupiin KHO:2021:173
Korkein hallinto–oikeus

Metsästäjä-lehti julkaisee ja käsittelee ”Rikos ja rangaistus” -palstalla ajankohtaisia, riistaan, metsästykseen, yhdistystoimintaan sekä aseisiin liittyviä oikeustapauksia. Tapaukset on koonnut asianajaja Panu Hiidenmies.

Poliisilaitos ei ollut myöntänyt metsästäjälle hänen metsästysperusteella hakemiaan hankkimis- ja hallussapitolupia haulikkoon ja yhdistelmäaseeseen. Poliisilaitos oli katsonut, että metsästäjän olemassa olevat aseet mahdollistivat täysipainoisen harrastamisen eikä hän ollut osoittanut erityisiä perusteluita uusille vastaavan kaltaisille aseille.

Hallinto–oikeus hylkäsi valituksen

Aseluvan myöntäminen riippuu aina viranomaisen harkinnasta, eikä kenelläkään ole ehdotonta oikeutta ampuma-aseen hankkimiseen. Ampuma-aselain esitöiden mukaan lupahakemusta ei lähtökohtaisesti tulisi hylätä sillä perusteella, että luvan hakijalla on jo useita ampuma-aseita hallussaan. Sillä seikalla, onko hakijalla jo entuudestaan vastaavaan tarkoitukseen soveltuva ase, voisi kylläkin olla merkitystä lupaharkinnassa.

Valittajalla oli jo entuudestaan useita pienriistan ja pienten hirvieläinten metsästykseen soveltuvia aseita. Hakemusten kohteena olleita haulikkoa ja yhdistelmäasetta ei siten pidetty välttämättömänä valittajan metsästysharrastuksen kannalta. Valittajan valituskirjelmässä esittämä selvitys haulikon painosta tai yhdistelmäaseen osalta metsästyslain muutoksen aiheuttamasta mahdollisuudesta oman dreeverin käyttöön eivät olleet riittäviä selvityksiä kyseisten aseiden välttämättömyydestä.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Metsästäjä pyysi lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja vaati, että hallinto-oikeuden ja poliisilaitoksen päätökset kumotaan.

Metsästäjä kertoi tarkoituksenaan olevan metsästää drillingillä kaikkea riistaa, pääasiassa villisikaa ja pieniä hirvieläimiä kyttäys- ja ajojahdissa. Metsästysasetuksen muutos mahdollistaa dreeverin käytön pienten hirvieläinten metsästyksessä, joka on ollut syynä drillinkiä koskevan hakemuksen tekemiselle, koska kolmipiippuinen yhdistelmäase on tähän tarkoitukseen erittäin käyttökelpoinen. Kolmipiippuinen on monikäyttöisempi kuin hänellä olevat kaksi haulikkorihlaa. Lisäksi tarkoituksena oli hankkia kevyt päällekkäispiippuinen 12 kaliiperinen haulikko, jota käytetään talvijahdeissa, jolloin varusteiden painolla on merkitystä. Päätöksessä viitattu ampuma-aselain 43 § ei määritä mitään ylärajaa, jonka jälkeen lupaa ei enää voitaisi myöntää. Metsästäjä oli hakemuksessaan osoittanut hyväksyttävän perusteen lupien hankkimiselle, jolloin ne tulisi myöntää. Hän ei myöskään omistanut vastaavanlaista ampuma-asetta.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myönsi metsästäjälle valitusluvan ja tutki asian. Valitus hyväksyttiin. Hallinto-oikeuden ja Itä-Suomen poliisilaitoksen päätökset kumottiin ja asia palautettiin Itä-Suomen poliisilaitokselle uudelleen käsiteltäväksi.

Mielenkiintoiset perustelut

Vaikka KHO:n ratkaisu ei suoraan sido tuomioistuinten ratkaisuja jatkossa, on sillä selkeästi linjaava vaikutus aseiden määrän rajoittamiseen. Asiassa kun oli ratkaistavana, onko poliisilaitos voinut mainitsemillaan perusteilla jättää myöntämättä metsästäjän hakemat hankkimis- ja hallussapitoluvat.

Ampuma-aselain 18 §:n 1 ja 2 momentista seuraa, että lupa ampuma-aseen hankkimiseen voidaan antaa, jos luvan antamiselle on hyväksyttävä peruste eikä ole syytä epäillä aseita käytettävän väärin.

Vaikka sillä seikalla, onko hakijalla jo entuudestaan vastaavaan tarkoitukseen soveltuva ase, voi aselain esitöiden mukaan olla merkitystä lupaharkinnassa, hakemusta ei kuitenkaan lähtökohtaisesti tulisi hylätä sillä perusteella, että luvan hakijalla on jo useita ampuma-aseita. Korkein hallinto-oikeus toteaa, että ampuma-aselaista tai sen esitöistä ei ilmene, että aseen tulisi olla hakemuksessa esitettyyn käyttötarkoitukseen nähden välttämätön.

Kun otettiin huomioon, ettei haettujen aseiden oltu edes väitetty olevan soveltumattomia käyttötarkoitukseen tai mahdollisesti tulevan väärinkäytetyiksi, korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei poliisilaitos ole voinut mainitsemillaan perusteilla jättää myöntämättä metsästäjän hakemia lupia.