Sinisorsalla erinomainen poikastuotto

Vaikka vesilintujen pesimäkannat vaihtelevat voimakkaasti vuodesta toiseen, seuranta on paljastanut selviä pitkäaikaismuutoksia. Sinisorsan pesimäkanta (pesivien parien määrä) on ollut pitkällä aikavälillä kasvussa, mutta 2010-luvun puolivälissä kasvu taittui. Viimeisen kymmenen vuoden aikana kannankehityksessä ei ole havaittavissa selkeää suuntausta. Kanta oli tänä vuonna pitkän aikavälin (1989–2021) keskiarvon tuntumassa.

Tavin pesimäkanta on pitkällä aikavälillä taantunut, mutta viimeiset kymmenen vuotta kanta on vaihdellut ilman selvää suuntausta. Telkän pesimäkanta on taantunut sekä pitkällä aikavälillä että viimeisen kymmenen vuoden aikana. Tavin pesimäkanta laski hieman viime vuodesta, telkän kasvoi. Molempien lajien pesimäkantaindeksi pysyi pitkän aikavälin keskiarvon alapuolella.

Haapanan pesimäkanta on taantunut voimakkaasti ja lähes yhtäjaksoisesti 1990-luvun puolivälistä lähtien. Pesimäkantaindeksi putosi nyt koko seurantajakson alhaisimmalle tasolle, mikä on erityisen huolestuttavaa lajin metsästyskestävyyttä silmällä pitäen.

Muutoksissa vähän alueiden välisiä eroja

Sinisorsan, tavin ja telkän pesimäkantojen pitkäaikaiskehityksessä ei ole merkittäviä alueiden välisiä eroja. Sitä vastoin haapanan pesimäkanta on taantunut eteläisessä ja pohjoisessa Suomessa voimakkaammin kuin maan keskiosissa. Erot taantuman voimakkuudessa viittaavat siihen, että ilmiön taustalle on useita syitä, joista toiset vaikuttavat voimakkaammin etelässä, toiset pohjoisessa.

Tukkasotkan pesimäkanta on taantunut selvästi maan etelä- ja keskiosissa, mutta ei pohjoisessa. Tulos on odotettu, sillä aiempien tutkimusten mukaan tukkasotka on vähentynyt erityisesti rehevillä lintujärvillä sekä merialueella. Rehevien lintujärvien osuus seurannassa olevista vesistöistä on etelässä suurempi kuin pohjoisessa. Lisäksi tuore tutkimus osoittaa tukkasotkan lisääntymistuloksen heikentyneen erityisesti rehevillä vesillä.

Niistä lajeista, joista löytyy riittävästi seuranta-aineistoa Etelä- ja Keski-Suomesta, jouhisorsan, lapasorsan, tukkakoskelon, silkkiuikun ja nokikanan kannat ovat taantuneet molemmilla alueilla, isokoskelon vain eteläisimmässä Suomessa.

Pesimäkantojen taantuminen koskee siis suurta joukkoa lajeja ja suurta osaa Suomea. Lajikohtaisissa kannanmuutoksissa on havaittavissa yllättävän vähän alueiden välisiä eroja, mutta joukossa on myös lajeja, joilla alueelliset erot ovat merkittäviä.

Poikastuotto

Sinisorsan poikastuotto kasvoi 16 % viime vuodesta, ja poikastuottoindeksi nousi ennätyksellisen korkeaksi. Poikuekoossa ei ollut suurta eroa edellisvuoteen verrattuna, joten todennäköisesti poikastuottoa kasvatti pesintöjen onnistuminen.

Poikastuoton voimakas kasvu sinisorsalla voi olla osittain näennäistä. Aineistossa saattaa korostua viime aikoina enenevässä määrin laskentoihin mukaan tulleet pienkosteikot, joilla sorsapoikueita ilmeisesti havaitaan laskennoissa paremmin. Nähtäväksi jää, heijastuuko sinisorsan hyvä poikastuotto syksyn metsästyssaaliissa.

Tavin, telkän ja haapanan poikastuotto on laskenut pitkällä aikavälillä. Poikastuotto on näilläkin lajeilla kohentunut viimeisen kahden vuoden aikana; haapanalla ja telkällä se oli nyt pitkäaikaisen keskiarvon tuntumassa, mutta jäi tavilla selvemmin sen alle.

Kiitokset metsästäjille ja lintuharrastajille

Erityisesti vesilintujen parilaskentoihin osallistuvien henkilöiden ja parilaskentakohteiden määrä on kasvanut viime vuosina huimasti; tänä vuonna laskenta tehtiin reilulla 2 000 kohteella. Tämä kehitys omalta osaltaan mahdollistaa yhä paremmin alueellisten kannankehitysten tarkastelun.