Tunnhamn – ikkuna saaristolinnuston tulevaisuuteen

Tuttu Tunnhamn siintää horisontissa. Räyskä pesii samassa paikassa kuin jo useana vuonna. Haahkapoikue karkaa meren selälle rantaviivasta lentävät naaraslinnut taustakuvanaan. Pilkkasiipipariskuntia näkyy joka puolella. Alueen saaristolinnusto näyttää voivan hyvin.

Pyyntien alkaessa syksyllä 2020 alueella liikkui 30 supikoiraa. Työläiden koirapyyntien päätteeksi keväällä 2021 alue todettiin supikoiravapaaksi. Minkkejä ei pyyntien yhteydessä havaittu kuin yksi ja myös se poistettiin. Tämän jälkeen alue siirrettiin ylläpitohoidon piiriin.

Ylläpitohoidolla

Ylläpitohoidossa tunnistetut vieraspetosaaret tarkistetaan keväisin koirilla. Alueen vakituiset asukkaat ovat innokkaita turvaamaan linnustoa ja ilmoittavat, mikäli tekevät havaintoja supikoirista tai minkeistä. Pyyntityöstä kertynyttä kokemusta hyödynnetään monipuolisesti.

Ylläpitohoitoon kuuluu myös talvisen jääpeitteen seuranta. Satelliittikuvista ja saaristossa asuvilta saa varsin tarkan tiedon supikoirien levittäytymistä oleellisesti helpottavan jääpeitteen yltämisestä eri saaristoalueille. Mikäli jääpeitteinen aika on pitkä, varaudutaan keväällä tarkempaan koiratyöhön. Minkkien kohdalla sitä voidaan täydentää heti tappavilla loukuilla.

Työmäärän vähentyminen mahdollistaa pyyntipaineen siirtämisen alueille, joilla vieraspetoja vielä esiintyy. Tällä reseptillä vieraspetojen leviäminen uudelleen on Tunnhamnin tapauksessa saatu estettyä.

Kovavipe-hanke turvaa seurantaa

Vieraspetopaineen hellittäessä linnusto toipuu hitaasti, eikä sitä voi seurata ilman pitkäjänteistä linnustolaskentaa. Laadukas linnustoseuranta taas vaatii korkeatasoista osaamista ja resursseja.

Pesivä linnusto on laskettu vieraspetopoistoa edeltävästä keväästä 2020 alkaen. Laskennat on tehty Luonnontieteellisen keskusmuseon ohjeistuksen mukaan ja niitä on täydennetty heinä-elokuussa poikueiden kartoituksilla. SLHSY:n kipparoimassa Kovavipe-hankkeessa on varauduttu seuraamaan Tunnhamnin laskenta-alueen linnuston kehittymistä. Keväällä 2023 oli jälleen aika suorittaa laskenta.

Parimäärät nousseet – pilkkasiipi johtotähtenä

Ensimmäiset maistiaiset kehityssuunnasta saatiin Metsästäjä-lehden numerossa 6/2021, jolloin pilkkasiiven huomattiin reagoivan myönteisesti supikoirien poistamiseen. Sama kehityssuunta näyttää jatkuvan. Tarkasteltaessa koko lajistoa voidaan nähdä laajempi myönteinen suunta kokonaisparimäärien kasvuna. Linnuston elpyminen on kuitenkin vasta alussa.

Kaikkien laskettujen lajien kokonaisparimäärä on kolmen vuoden aikana noussut 35 prosenttia 717:sta 970 pariin. Kasvusta vastaavat erityisesti pilkkasiipi, tiirat ja kahlaajat. Kasvun voidaan olettaa olevan alussa, sillä supikoiravapaaseen ympäristöön kuoriutuneet vuosiluokat alkavat vasta liittyä pesivään kantaan.

Pilkkasiipien parimäärä kasvoi 127 prosenttia. Tulkittujen pilkkasiipireviirien nykyinen määrä on huomattava, 150 reviiriä. Laji on reagoinut nopeasti saalistuspaineen poistumiseen ja on nyt alueen ylivoimaisesti runsain sorsalintu.

Tiirojen kohdalla huomio kiinnittyy pesinnän hajautumiseen ympäri laskenta-aluetta. Reviirien määrä on kolmessa vuodessa kasvanut 59 prosenttia (90 kpl). Vuoden 2020 munatuhot ja pesivien lintujen pakkautuminen alueen eteläreunaan on vaihtunut kymmenpäisten tiiraryhmien pesintään ympäri laskenta-aluetta. On mahdollista, että koloniat kasvavat entisestään, nyt kun poikaset saavat kuoriutua ja nousta siivilleen. Kuolleisuuteen ja kannankehitykseen vaikuttaa toki moni muukin tekijä.

Kaikilla alueella pesivillä kahlaajalajeilla parimäärät osoittavat kasvua. Kahlaajat ovat hyvin sidottuja rantaviivaan. Niiden elinympäristö on sama, mihin supikoirakin mieluiten suuntaa ravinnonhakureissunsa. Näin ollen kahlaajien pesäjättöiset poikaset ovat rantaviivassa alttiita supikoiran saalistukselle. Kun supikoirat eivät enää partioi rannoilla, voidaan toivoa kolmessa vuodessa saavutetun 47 prosentin (27 kpl) kasvun parimäärissä jatkuvan.

Vieraspedot vaihtuvat kotoperäisiksi

Tunnhamnin saaristosta vierasperäiset pedot ovat poistuneet ja jäljellä ovat kotoperäiset saalistajat. Merikotkan vaikutus linnustoon on ilmeinen. Näkyvimpänä esimerkkinä haahkakannan voimakas taantuminen uloimmilla saaristoalueilla. Kaikkiin lajeihin ei merikotkan saalistus vaikuta, kuten Tunnhamn pilkkasiipineen kertoo.

Saukko on kolmen viime vuoden aikana lisääntynyt saaristossa selvästi, eikä sen vaikutuksista saaristolinnustoon tiedetä juuri mitään. Tunnhamnissakin saukkoja liikkuu, linnuston kehittyessä samanaikaisesti positiiviseen suuntaan. Yksittäisiä havaintoja saukon aiheuttamista tuhoista lintukolonioissa on olemassa, mutta saukon pääravinto on kiistatta kala. Saukon linnustovaikutuksien kannalta avainkysymys lienee, onko muuttuneessa Itämeressä riittävästi kalaa saukon tarpeisiin lintujen keväiseen pesimäaikaan.

Me ihmiset havaitsemme edellä kuvatun paluun kohti kotoperäistä petolajistoa lähinnä haahkan silmiinpistävänä vähenemisenä. Tämän muutoksen alla tapahtuu kuitenkin paljon positiivista, joka ei katsettamme tavoita. Vieraspetovapaassa saaristossa monet muut saaristolintulajit menestyvät. Tunnhamnissa meille avautuu näköala tarkastella kehitystä tähän tulevaisuuteen.