Valkohäntäpeuran tie pellolta pöytään

Valkohäntäpeurakannan runsastuminen on ollut menestystarina vailla vertaa. Peurat ovat menestyneet jopa niin hyvin, että ne koetaan tihentymäalueilla suorastaan maanvaivaksi. Tässä artikkelissa ei keskitytä niinkään valkohäntäpeurojen aiheuttamiin ongelmiin ja haittoihin, vaan koko lailla puhtaasti peuran tarjoamiin mahdollisuuksiin metsästyksellisesti sekä lähiruoan hankinnassa.

Epäkohdat viime aikoina voimakkaasti runsastuneen lajin osalta toki tunnistetaan. Onhan valkohäntäpeura eteläisen Suomen kyläyhteisöjen sekä maaseutupaikkakuntien lukumääräisesti eniten kaadettu hirvieläin ja lajin vaikutukset metsästyskäytäntöihin sekä etenkin jahdin volyymiin ovat nousseet mittaviksi. Ei liene yllätys, että peuran lihaa käytetään metsästäjien kodeissa niin talouslihana kuin juhla-aterian raaka-aineena. Myös niissä perheissä, joissa ei metsästetä, päästään nauttimaan peura-aterioista lihan päätyessä yhä useammin lautaselle myyntikanavien kautta.

Pistolaukaus lavan taakse

Kaikkien muistama Jaakko Kolmonen sen viimeistään meille opetti: valkohäntäpeura tulisi kaataa vitaalialueelle tähdätyllä keuhkolaukauksella. Näin saadaan osumasta varmempi ja veret tulevat useimmiten ulos ilman erillistä pistämistä.

Lavan taakse sijoitettu, kylkiluut lävistävä luoti säästää myös lavat. Mikäli luoti ei ole liian nopea, laajoilta vereytymisiltäkin saatetaan välttyä. Peura-alueilla usein todetaan, ”jokainen saa kaataa peuransa kuten haluaa”. Sanonnalla on vinha perä, mutta liian taakse ammuttuja valkohäntäpeuroja saatetaan joutua putsaamaan ja liian eteen osuva laukaus rikkoo lavat. Pää- tai niskalaukauksia harrastavat ne, ketkä uskovat eniten taitoihinsa ja eivät ole vielä kertaakaan olleet hakemassa lumettomassa maassa koirien kanssa päähän yritettyä peuraa.

Saalis siistinä talteen

Metsästäjät tietävät, että laukauksesta alkaa työ. Arvokas saalis on saatava siististi talteen. Vanhemmat peuranmetsästäjät eivät usein lähde lainkaan jahtiin ennen kuin maa on jäässä ja mielellään lumen peittämä. Saaliin löytyminen ja korjaaminen auton lavalle on tällöin monin verroin helpompaa.

Lumettomien talvien ja runsaan peurakannan aikaan jahti aloitetaan monin paikoin heti syyskuun alusta. Haasteena peltoalueilla metsästettäessä on usein savinen ja märkä maa. Saalis on syytä vetää pulkkaa käyttäen pois kuraiselta pellolta. Mikäli pulkkaa ei ole saatavilla, voidaan saalis yrittää siirtää avaamattomana kasvillisuutta pitkin. Kuten sanottua, harvoin peurat onnistuneesta kaatolaukauksestakaan aivan niille sijoilleen jäävät.

Kylmiön kautta vakuumiin

Valkohäntäpeuran lihaa kuultiin takavuosina usein moitittavan. Sittemmin epäluulot ovat pitkälti hälvenneet metsästäjien saaliinkäsittelytaitojen noustessa.

Hygienia on käsittelyn kaikissa vaiheissa pyrittävä pitämään korkealla tasolla, jolla vältetään saaliin pilaantuminen ja arvokkaan raaka-aineen hävikki.

Peurajahdin alkukausi on kuluvana syksynäkin ollut vuodenaikaan nähden hyvin lämmintä aikaa. Saalis on saatava pian kaadon tapahduttua siihen kuntoon, että se voidaan siirtää kylmiöön.

Saalis voidaan tuoda lahtivajalle avattavaksi, koska työskentelyasento, valaistus ja hygienia toteutuvat paremmin lahtivajalla työskenneltäessä.

Mikäli saalis nyljetään, eikä sitä ole tarkoitus riiputtaa nahkapäällä, työ toteutetaan usein välittömästi. Joka tapauksessa ruho tulee saada jäähtymään mahdollisimman pian. Hyvästä keuhkolaukauksesta veret ovat valuneet vatsaonteloon ja poistuneet pääosin saaliin avaamisen yhteydessä. Ruhosta leikataan vereytyneet tai muutoin pilaantumisvaaran aiheuttavat kohdat.

Lämpimät alkusyksyt, aikaistettu jahti sekä runsaat saalismäärät ovat saaneet monet metsästysseurat hankkimaan asialliset kylmätilat ruhojen riiputtamista varten. Raakakypsytys voidaan toteuttaa optimilämpötiloissa säästä riippumatta.

Myös paloittelu, lihan pakkaaminen sekä pakastaminen ovat kehittyneet erittäin positiiviseen suuntaan. Lihankäsittelyyn on ollut tarjolla koulutusta ja myös ammattimaisia lihanleikkaajia on saatavilla valkohäntäpeurasaaliin korkealaatuiseen käsittelyyn. Vakumointikoneiden yleistyminen on lisännyt lihan pakkaamisen laatua.

Oikein käsiteltyä ja pakattua lihaa voidaan raakakypsyttää vielä jääkaapissa pakkaamisen jälkeenkin useita päiviä, jopa viikkoja. Näin päästään raakakypsytyksessä aivan uudelle tasolle.

Peura-ateriat ovat tulleet jäädäkseen

Peuranliha sopii mitä moninaisimpiin ruokiin ja myös sisäelimet sekä kieli voidaan hyödyntää. On ilahduttavaa seurata, kuinka kotikokit ja ammattilaiset kokeilevat ennakkoluulottomasti uusia valmistustyylejä sekä reseptejä peura-aterioita valmistaessaan.

Metsästäjien jahtitaitojen sekä saaliin käsittelyn kasvaessa valkohäntäpeuran tie pelloilta pöytiin noudattaa sitä tarinaa, joka oli aikoinaan peurat Suomeen tuottaneiden tarkoituskin.