Riistapäivät järjestettiin ensimmäisen kerran jo vuonna 1990 ja tapahtumasta on 35 vuoden aikana muodostunut riista-alan tärkein sidosryhmätapaaminen. Kuten Luonnonvarakeskuksen (LUKE) Katja Holmala avauspuheenvuorossaan totesi, Riistapäivistä on tullut instituutio.

Riistapäivien ohjelma koostuu aina ajankohtaan liittyvistä aiheista, ja niitä esittelevät parhaat asiantuntijat. Nyt päivien aiheina olivat muun muassa riistantutkimuksen ja kannanarvioinnin tulevaisuus sekä suuren painoarvon ohjelmassa saanut EU:n ennallistamisasetus.

Professori Nigel Yoccoz Tromssan yliopistosta Norjasta sai ensimmäisen puheenvuoron ja kertoi riistalajien ja muiden lajien kantojen kehityksen ennustamisesta.

Koska luonnossa kaikki vaikuttaa kaikkeen, voidaan sitä ajatella ravintoverkkona. Ennustemallissa onkin keskityttävä ravintoverkon keskeisiin lajeihin. Esimerkiksi riekkokannan ennustamisessa koivuun, pajuihin, petoihin ja pienjyrsijöihin, joiden välillä on vahva yhteys. Malli on monimutkainen ja sitä muutetaan tilanteen vaatiessa. Mallin kehittämiseen pitää saada mukaan myös metsästäjät. Tätä professori Yoccoz piti erittäin tärkeänä, koska metsästäjät ovat ”usein hyviä ennustamaan”.

Pohjana on laadukas tieto, jota on kerätty Norjassa 20 vuotta. Se on mahdollistanut ennustemallin, jota voidaan käyttää esimerkiksi saaliskiintiöiden asettamisessa. Näihin ennusteisiin uskotaan Norjassa jo niin, että jos ennuste näyttää hyvää lintuvuotta, paljon metsästäjiä lähtee liikkeelle sen perusteella.

Jatkossa Norjassa pyritään ennustamaan myös erilaisten saaliskiintiöiden vaikutusta. Huolena on ilmaston muuttuminen, joka voi tehdä malleista käyttökelvottomia.

Suurpetotutkimuksen viestinvaihto

Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Ilpo Kojola avasi suurpetotutkimuksen menneisyyttä ja tulevaisuutta. Suomalaisten tutkimusjulkaisujen määrä on kasvanut merkittävästi 50 vuoden aikana ja erityisesti 2000-luvulla. Suomessa on tutkimustarkoituksissa pannoitettu 202 sutta ja 130 karhua. Vaikka karhuja ei ole pannoitettu vuoden 2013 jälkeen, suomalaisesta pantakarhudatasta on tehty lukuisia tutkimuksia monissa eri maissa.

Suomalainen tutkimus on aikoinaan muun muassa osoittanut karhukannan saavan tulomuuttoa Venäjältä, joka mahdollisti uhanalaisuusluokituksen muuttamisen.

– Suomi on esimerkki maasta, jossa hallinto kuuntelee tutkimusta. Siksi täällä tutkimus on julkisen ja myös poliittisen suurennuslasin alla, Kojola totesi.

Tulevaisuudessa tutkimusaiheita Kojola näkee useita: Miksi Sisä-Suomessa ei ole susia? Onko Itä- ja Länsi-Suomen susikantojen geneettinen erilaisuus pysyvää? Monilaisuus? ”Metsästysjumin” vaikutus suurpetojen elintapoihin ja käyttäytymiseen? Kultasakaalin vaikutus?

Tällä hetkellä SLU:ssa Ruotsissa vaikuttava tuleva LUKE:n suurpetotutkimuksen professori Göran Spong esittäytyi Riistapäivillä. Spong on geneetikko, joka on aloittanut uransa 1990-luvun alussa. Puheenvuorossaan hän kertoi aina olleensa kiinnostunut siitä, kertooko genetiikka totuuden.

Hän korosti geneettisten sukupuiden selvittämisen merkitystä esimerkiksi suurpetotutkimuksessa. Kun yksilöiden sukulaisuussuhteet tunnetaan, mahdollistuu muun muassa eläinten liikkumisen tutkiminen. Hän näki tärkeänä keinotekoisten rajojen, kuten valtakunnanrajojen, ylittämisen ja lajien käsittelyn oikeina biologisina kokonaisuuksina.

Koiran hajuaisti kartoittamaan riistan elinympäristöjä?

Riistanhoitosäätiön viimevuotinen stipendinsaaja väitöskirjatutkija Reetta Kangaslampi kertoi hajutunnistuskoirien mahdollisuuksista riistan elinympäristöjen kartoittamisessa. Pilottitutkimuksessa koirat oppivat tunnistamaan metson ulosteet 96 prosenttisesti muista hajuista.

Ennallistamisasetus – suuri mahdollisuus riistalle

Euroopan Unionin ennallistamisasetuksesta ja sen vaikutuksesta riistaan kuultiin laajasti esitelmiä eri näkökulmista. Osallistujille avattiin ympäristöministeriön, Metsähallituksen, Luonnonvarakeskuksen, Suomen riistakeskuksen, Suomen Luonnonsuojeluliiton sekä Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliiton (MTK) näkemyksiä. Kenties yllättäen kaikkien esitelmien pohjavire oli, riistanäkökulmasta ja muutoinkin, samansuuntaisesti varsin positiivinen.

Päivi Gummerus-Rautiainen ympäristöministeriöstä painotti, että vaikka Suomessa on tehty paljon työtä monimuotoisuuden parantamiseksi, silti suuri määrä lajeja on uhanalaisia. Nykytoimien mittakaava ei yksinkertaisesti riitä luontokadon pysäyttämiseen. Nyt tavoitteena on ennallistaa vuoteen 2030 mennessä 20 prosenttia ja vuoteen 2050 mennessä 100 prosenttia asetus koskevista luontotyypeistä, joita on Suomessa yli 60. Se mitä ennallistetaan, määräytyy tulevissa selvityshankkeissa. Tavoitteita ja myös keinoja on tulossa kattavasti kaikkiin ekosysteemeihin.

– Asetus tuo väistämättä muutoksia, tavoitteet ovat sen verran kunnianhimoisia. Näin ei voida jatkaa, Gummerus-Rautiainen totesi.

Kansallinen ennallistamissuunnitelma on toimitettava komissiolle kahden vuoden kuluessa. Vuoden päästä kesällä käydään läpi lausuntoja. Ennallistaminen koskee kaikkea aina kaupunki- ja meriympäristöistä metsäluontoon saakka.

Ennallistaminen tarjoaa riistaväelle mahdollisuuksia parantaa elinympäristöjä ja riistakantojen runsautta. Metsästävillä maanomistajilla on huomattava mahdollisuus ottaa riista huomioon esimerkiksi metsänhoidossa ja maataloudessa.

– Riistaväelle asetuksen toimeenpano on ehdottomasti mahdollisuus.

Metsähallituksen Antti Otsamo kertoi ennallistamisesta valtion metsissä. Metsähallitus on jo ennallistanut 80 000 hehtaaria soita, mutta arviolta 200 000 hehtaaria olisi vielä tehtävää.

– 1/3 Metsähallituksen hallinnoimasta pinta-alasta on metsätalouskäytössä. Metsätalousyksikössämme on intoa ja aktiivinen luonnonhoito nähdään erittäin tärkeänä, Otsamo kertoi.

Riistan kannalta soiden ennallistamisella on valtava potentiaali, mutta Otsamon mukaan talousmetsien ”tolkullinen” hoito on vielä merkityksellisempää: suojatiheiköt, soidinpaikat, peitteisyys ja niin edelleen.

Järjestöjen ääni

Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Hanna Halmeenpää avasi suojelun näkökulmaa ja korosti, muiden esitelmöitsijöiden tavoin, ettei ennallistaminen tarkoita paluuta menneeseen. Se on satsaus tulevaisuuteen, nykyisen tilanteen parantamista palauttamalla lähemmäs luonnontilaa.

Hän korosti Suomen olevan tässä edelläkävijä, esimerkiksi Metsähallituksen ensimmäiset toimet suojelualueilla tehtiin jo 1980-luvulla. Mutta kaipasi ennallistamisasetuksen toimeenpanoon rahoitusta EU:lta, koska Suomen talous on tiukka.

MTK:n kenttäjohtaja Timo Leskinen toi esiin maanomistajanäkökulmaa ja painotti MTK:n haluavan olla edistämässä asioita.

MTK:n selvityksen mukaan yli 80 % maanomistajista pitää monimuotoisuuden turvaamista tärkeänä omassa toiminnassaan. Heitä motivoivat omat arvot, oikea tieto ja taloudellinen tuki toimille. Pakottavat keinot eivät heitä motivoi.

Monimuotoisuus onkin otettu vahvemmin osaksi maanomistajajärjestön toimintaa. Se toivoo kansallisesti luotavaa järkevää suunnitelmaa, joka perustuu vapaaehtoisuuteen ja huomioi myös sosiaaliset vaikutukset. Riistan kannalta se pitää asetusta suurena mahdollisuutena.

– Maanomistajat mukaan valmisteluun ja myös metsästysoikeus kaikille kohteille kattavasti, Leskinen painotti.