Aurinko porottaa keskipäivän taivaalta turhankin kuumasti. Istun jäkälän kattamalla kivellä kelloa vilkuillen. Minuutit kuluvat tuskastuttavan hitaasti. Olen tullut paikalle tunti sitten toisen lammen partaalla olevasta leiristä odottamaan, että kello tulee 12 ja vesilintujen metsästysaika alkaa.

Erämaasorsastus – katoava pyyntimuoto?

Vesilinnustus on viime aikoina muuttunut. Ruokinnoilta ampuminen ei vaadi vaivannäköä, mutta saalismäärät voivat kohota suuriksi, koska ruokinta kerää lähiseudun vesilinnut samaan paikkaan niin ettei perinteinen kaislikoiden kierteleminen juuri tuota tulosta.

Vesilinnustus selkosilla on täysin erilaista, yhteistä ovat vain samat riistalajit. Erämaasorsastus on suomalaista eräkulttuuria.

Luvat ja lajit

Erämaasorsastus on parhaimmillaan, kun pyyntiretkelle varataan aikaa muutama vuorokausi ja yöpyminen tapahtuu maastossa. Metsästys tapahtuu siis samaan tapaan kuin perinteinen metsähanhen pyynti, mutta pienten vesilintujen metsästyksessä ei ole alueellisia rajoituksia, kuten hanhijahdissa.

Toisin kuin kanalintulupia, vesilintulupia on aina saatavissa Metsähallituksen alueille. Kuitenkin vesilinnustus erämaaoloissa vetää hyvin vertoja kanalinnustukselle.

Metsästys on syytä kohdistaa lajeihin, joiden kannat eivät ole taantuvia. Heinäsorsa, tavi ja telkkä ovat tavallisimmat lajit, jouhisorsan ja haapanan kannat sen sijaan ovat olleet pitkään alamäessä.

Metsähallituksen vesilintuluvalla saa pyytää myös yhden metsähanhen kaudessa alueilla, joilla hanhenpyynti on sallittu metsästysajan puitteissa.

Itsestään selvää on, että lentokyvyttömät poikaset jätetään rauhaan lajista riippumatta.

Jahtiin valmistautuminen

Erämaasorsastukseen valmistautuminen vaatii enemmän kuin muutaman tunnin kaislikkokiertely tutun järven rantamilla.

Maastokarttasovellus on mainio apuväline retken hahmottelussa. Sitä tutkailemalla haetaan alue, jossa on koko joukko lampia, rimpiä, puroja ja muita vesiä, jotka voisivat olla vesilintujen mieleen.

Kun mieluisa alue löytyy, suunnitellaan valmiiksi perusleirin paikka, josta pyynti suunnataan eri päivinä. Jos sopivan erämaisen alueen halki virtailee melontakelpoinen joki, leiriä voidaan kätevästi vaihtaa joka yöksi eri paikkaan. Kanoottireitin varrelta on näppärä vaellella seudun lampia tutkimaan. On kuitenkin huomioitava, että loppukesällä jokien vedet ovat usein matalalla ja kivisten koskien laskeminen voi olla työlästä täyteen lastatun kanootin kanssa.

Erämaasorsastajan varusteet

Normaalien retkeily- ja yöpymisvarusteiden lisäksi tulee huomioida, että elokuun loppupuolella voi usein vielä olla metsäpalovaroitus voimassa tai varoitus julistetaan kesken pyyntireissun. Siksi ruuanlaittoa ei kannata jättää nuotiotulien varaan. Kaasu- tai spriikeitin on oltava mukana.

Jos noutavaa koiraa ei ole, teleskooppivavalla varustettu virveli on käyttökelpoinen väline saaliin saamiseksi kuiville. Pinnalla pysyvällä painavalla vaapulla on näppärämpi saada lintu kuiville kuin metalliuistimella. Apuvälineeksi voi myös nikkaroida puupalikasta ja muutamasta koukusta haran, joka lentää virvelillä pitkälle ja johon saalis tarttuu helposti.

Kalvopuvut voi elokuun lämpimillä jättää suosiolla kotiin. Sadekelejä varten on viisaampaa varustautua kunnon sadekamppeilla.

Vaelluskenkien kohdalla pätee sama juttu, kunnon kumisaappaat ovat märillä rannoilla ja rimmikoilla järkevin vaihtoehto. Kahluuhousuilla on käyttöä harvemmin, pyyntivedet ovat yleensä mutapohjaisia suolampia.

Mäkärät ja hyttyset saattavat olla varsinkin iltaisin riesana ja niitä vastaan kannattaa varustautua joko hyttysöljyllä tai kasvojen yli vedettävällä harsolla. Pienet polttiaiset tulevat läpi harsosta, ellei se ole riittävän tiheä.

Käsineet unohtuvat helposti pois matkasta lämpimillä keleillä, mutta ne ovat tarpeen niin hyttysiä vastaan kuin polttopuita tehdessä. Tikku sormessa ei ilahduta mieltä. Haavojen hoitotarvikkeet pitää joka tapauksessa olla mukana.

Matkapuhelinta varten on ehdottomasti oltava mukana riittävän tehokas varavirtalaite, jos erämaassa syntyy ulkopuolista apua vaativa hätätilanne.

Pyyntitaktiikkaa

Metsästys tapahtuu vaeltelemalla lammelta toiselle ja kiertämällä lampi ympäri. Jos pyytäjiä on kaksi, molemmat ottavat oman puolensa ja kun lampi on kierretty, matka jatkuu seuraavaan kohteeseen.

Jos lampia yhdistää puro, se kannattaa hyödyntää. Tavit viihtyvät purojen levennyksissä ja suvannoissa. Soiden avovesirimmet ovat niin ikään käymisen arvoisia paikkoja.

Kun reitti on suunniteltu hyvin ennakkoon, kierros umpeutuu sopivasti illan tullen. Iltalennon passipaikaksi sopii matala lahdeke tai lammenpää. Vilkasta lentoa tuskin on odotettavissa samaan tapaan kuin ruokintapaikkojen tuntumassa.

Metsästys on lopetettava erämaassakin tunti auringonlaskun jälkeen. Sitten onkin vuorossa illanvietto leirissä tervastulen loimussa ruokaa laittaen ja erämaatunnelmasta nauttien.

Koira on korvaamaton apu

Usein puolisukeltajat ovat maalla mustikoita syömässä. Ihmisen aisteilla niitä ei löydy, mutta koira löytää ne ja ajaa linnut lähimpään veteen.

Tarkoitukseen soveltuvat koirat, jotka pysyvät ohjaajansa lähettyvillä. Jos koira taitaa lisäksi noudon, jahti on nautittavaa. Haavoittunut vesilintu pyrkii aina maalle ja piiloutuu taitavasti. Koira löytää haavakon, usein vastakkaiselta rannalta ampumapaikasta ja kymmenien metrien päässä rantaviivasta.

Haukkuvat lintukoirat oppivat haukkumaan myös vesilintuja. Puolisukeltajat suorastaan härnäävät haukkuvaa koiraa ja asettuvat haukuttaviksi 10–20 metrin päähän rannasta. Haukkua on melko helppo lähestyä. Lintujen huomio kiinnittyy koiraan ja jos metsästäjä konttaa varvukon suojassa lähemmäksi, homma onnistuu lähes takuuvarmasti.

Koiraton metsästäjä on auttamattomasti avuttomampi pyytäjä kuin koiran käyttäjä. Haavakon löytäminen on epätodennäköistä ja siksi laukausten tulee olla erityisen varmoja ja omiin kykyihin suhteutettuja. Toki koiranomistajalta vaaditaan samanlaista tarkkuutta, mutta epäonnistumisen paikkaaminen on koiran kanssa varmempaa kuin ihmisvoimin.

Saaliin säilyminen on rajallista

Koska säät ovat usein lämpimiä, joskus suorastaan helteisiä, saaliin säilyttämisestä syntyy helposti ongelma. Sen välttää laittamalla linnuista maittavaa eräruokaa leiritulilla.

Jos lähistöllä on lähde, saaliin voi pakata vedenpitävään muovipussiin ja upottaa kylmään lähteeseen.

Kotimatkaa varten autoon voi varata jäädytetyillä vesipulloilla täyteen pakatun kylmälaukun. Jäät sulavat yllättävän hitaasti, puolen viikon jälkeen jäitä on vielä jäljellä niin paljon, että linnut säilyvät laukussa kotipakastimeen pilaantumatta.

Vesilintusaalis on hyödynnettävissä kokonaan. Kaikista osista saa ruokaa. Jos linnut käsitellään leirissä, siivet ja päät sekä höyhenet on paras polttaa nuotiossa tai piilottaa ne syvälle kivien alle tai muuhun onkaloon. Leiripaikalle jätetyistä perkeistä on saatu lukea riittävästi sosiaalisen median palstoilta, pahimmassa tapauksessa lehtiuutisista.

Eräretken viimeistely

Kunnon eränkävijä ei jätä luontoon yhtäkään roskaa. Roskattomuuden tulee olla kunnia-asia niin metsästäjille kuin muillekin luonnossa liikkujille.

Jos tyhjiä hylsyjä syntyy, ne kerätään mukaan heti ampumisen jälkeen. Leiripaikka jätetään täysin luonnontilaiseen kuntoon. Nuotiopaikankin voi peitellä sammalilla ja jäkälillä, kun se on ensi kasteltu läpimäräksi.

Eräretken loppusilaukseen kuluu myös saalisilmoituksen jättäminen Oma riistaan tai luvan myöntäjälle.