Edellistä juttua kirjoittaessani asuimme vielä Tampereella. Aloitettuani yliopiston muutimme Helsinkiin ja Mukasta tuli hirvikoira pääkaupungissa. Hullunkurisesta ideastamme on kasvanut valtavan hieno ja hauska persoona, joka ilahduttaa minua ja avopuolisoani joka päivä. Asumme kerrostalossa, josta on Mukan mielestä viihdyttävää vahtia ohi lentäviä lentokoneita ja kuunnella naapureiden pitämiä ääniä. Sohvalta voi kuulla toisinaan pienen murahduksen, kun joku pitää normaalia kovempaa meteliä rappukäytävässä.

Nykyisellään hirvikoirat on jalostettu työskentelemään pitkälti itsenäisesti. Mukka on rotunsa hyvin tyypillinen edustaja. Se on äärimmäisen vietikäs, itsenäinen ja kotioloissa leppoisa. Kaupunkiolosuhteissa ominaisuudet tuovat myös haastetta. Itsenäisen koiran motivointi ei ole helppoa. Mukan mielestä olisi mukavampaa, jos aina saisi kirmailla vapaana ja puuhailla yksin. Erityisesti silloin, kun ulko-oven avatessa rusakko lähtee juoksemaan silmien alta, voi jo kuulla mielessään ”Mukkaan ei juuri nyt saada yhteyttä”- tyyppisen lausahduksen. Metsällä rusakot tai muukaan pienriista ei onneksi kiinnosta. Kaupungissa ne ovat viihdettä. 

Keskiverto työskentelijä

Aloittelimme Mukan hirvikoiran uraa syksyllä 2023, kun Mukka oli vuoden ikäinen. Pääsin itse kaatamaan sille ensimmäisen hirven lyhyeen siirtyvään haukkuun. Toinen kaato tapahtui hirven juostessa passiketjuun. Kuluvana metsästyskautena emme saaneet Mukalle kaatoja. Useita hienoja työskentelyjä, mutta tuuri ampumatilanteissa ja oikeanlaisten hirvien löytämisessä puuttui. Kärsimme myös jonkin verran tassujen aukeamisesta. Onneksi pihkasalvan ja kärsivällisyyden voimalla tassut ovat kuntoutuneet ja kestäneet käyttöä loppukaudesta. 

Kävimme syyskuussa ensimmäisissä haukkukokeissa, joissa jäimme hakupisteille. Ensimmäisestä näyttelystä 11 kuukauden iässä saimme erittäin hyvän, mutta toisessa näyttelyssään viime elokuussa Mukka sai sertin ja oli rotunsa paras narttu. Kotona harrastamme omaksi iloksemme myös noseworkia, jossa etsitään piilotettua kohdehajua, kuten eukalyptusta.

Mukan työskentely on yleensä melko varmaa. Hakuvauhti on norjanharmaaksi ripeää ja hirvien löytötehokkuus on hyvä. Löytöhaukut eivät tahdo vielä oikein kestää, sillä Mukka juoksee hirville liian kovalla vauhdilla. Useimmiten hirvet säikähtävät tällaista vähän yli-innokasta koiraa. Onneksi näköyhteyden kadotessa myös äänen antaminen loppuu. Yleensä Mukka ei pysy hirvillä kiinni, vaan jää pikkaisen jälkeen. Vauhtikestävyys ei ole sen paras ominaisuus. Haukku puolestaan on kiinteää ja haukkutyöskentely paimentavaa. Kiinnostusta karhulle emme ole vielä päässeet testaamaan. 

Arjessa sopivan harmaa

Kotioloissa Mukka on rauhallinen sohvalla pötköttelijä ja joka ilta televisiota katsellessa on ängettävä syliin. Aamuisin on mukavaa nukkua pitkään ja illalla kömmitään sängyn alle. Muutamia koirakavereita lukuun ottamatta Mukka ei ole kiinnostunut muiden koirien kanssa seurustelemisesta. Työskennellessään se sivuuttaa muut koirat kokonaan. Teini-iässä meillä oli jonkin verran haasteita muiden koirien ohittamisessa, mutta niistä on päästy eteenpäin toistoilla, namipalkalla ja kovalla kehumisella. Sisällä haukkumisesta ei ole tullut ongelmaa, kun koiralle on alusta asti kerrottu säännöt: sisällä ei haukuta joutavia. 

Yksi Mukan parhaista piirteistä kaupungin vilskeessä on sen neutraali tai positiivinen suhtautuminen ympäristöön. Se ei pelkää mitään ja pennusta asti sitä on saanut kuskata millä tahansa kulkuvälineellä. Nykyään kuljemme eniten busseilla, omalla autolla ja ratikalla, mutta toisinaan myös metrolla ja junalla. Kaikkialla on mielettömän hauskaa saada rapsutuksia ja ihmiset Mukka ottaa vastaan iloisesti. Lapset ovat sen mielestä parhaita rapsuttajia. Mukan rauhallinen, innokas ja peloton luonne ovat ehdotonta plussaa kaupungin sykkeessä. Arka koira olisi hankala yhdistää jatkuvaan ärsyke- ja äänitulvaan, mutta hirvikoiran luonne tänne sopii. 

Paljon enemmän, kuin pelkkä hirvikoira

Tietysti koiranomistajana ja metsästäjänä toivoisin, että voisin sanoa Mukan pelaavan hirvijahdissa ja haukkukokeissa täydellisesti ilman suurempia haasteita. Mielestäni haasteet ja epäonnistumiset kuuluvat silti jokaisen koiran elämään. Lähinnä ne kertovat kehittymisen paikoista. 

Mukka on kasvanut sekä työkoiraksi että lemmikiksi, ystäväksi, joka odottaa minua luennoilta kotiin. Sen elämä on paljon täydempää, kuin monien tarhassa asuvien rotutovereidensa. Haluaisin painottaa, että hirvikoira voi olla yhtä hyvä koira kaupungissa, kuin mikä tahansa muukin, kunhan sen rodunomaiset tarpeet huomioidaan koulutuksessa ja arjessa. Mukasta on kasvanut hieno hirvikoira kaupungissa. 

---

Hokkanen kirjoitti nuorten toimitukseen viimeistä kertaa. Toimitus kiittää Reettaa
ja toivottaa hänelle menestystä elämään ja eräpolulle!