Vänön saaristo sijaitsee Kemiönsaaren kunnassa. Se on lukuisten saarien muodostama kokonaisuus, jonka luonto on lajistoltaan monimuotoinen suurten saarten teeristä ja hirvistä aina ulkoluotojen riskilöihin ja harmaahylkeisiin.

Sillä on suuri potentiaali monipuolisen luonnon saaristoalueena, mutta sitä on rasittanut vuosikymmenien ajan vieraslaji minkki ja myöhemmin alueen valloittanut supikoira.

Hoitotyöt alkoivat vuonna 2006

Hoitoalueen maapinta-ala on 1 567 ha ja se koostuu 1 464 saaresta ja luodosta. Valtion omistusosuus saarista on reilut 15 prosenttia, joten vuonna 2006 Metsähallitus käynnisti neuvottelut paikallisen metsästysseuran kanssa mahdollisuudesta aloittaa minkkien poistaminen Vänön saariston ulkovyöhykkeellä. Työt aloitettiin elokuussa 2006, jolloin paikallisten kouluttajana oli saariston minkinpyynnin pioneeri Jukka Nummelin ajokoiransa kanssa. Artikkelin kirjoittaja oli toinen koiranohjaaja metsästyslinjaisella kultaisella noutajalla ja sileäkarvaisilla noutajilla. Koirat loivat sittemmin pohjan petokoiratyölle saaristossa.

Ensimmäisen vuoden saalis oli 12 minkkiä kahden päivän aikana. Seuraava vuosi tuotti saaliiksi 33 minkkiä. Työtä tehtiin vuoteen 2011 asti ennen kuin minkkikanta romahti. Nyt ulkovyöhykkeeltä saadaan vuosittain jokunen minkki alueen pohjoisosasta.

Supikoirista saatiin havaintoja vuonna 2010. Sen perusteella voitiin arvella suurten saarten olevan supikoirien valloituksen kohteena.

Sotka-hanke mahdollistaa

Vuonna 2020 alkanut Sotka-hanke mahdollisti hoitoalueiden merkittävän laajennuksen. Vänön hoitoalue laajennettiin kattamaan myös suurten saarten pohjoinen vyöhyke. Kolmen vuoden ajan Vänössä keskityttiin hävittämään supikoirat. Verrattuna pohjoiseen naapuriin, Tunnhamnin hoitoalueeseen, kesti supikoirien hävittäminen pitkään. Osasyynä oli tiettyjen saarien poisjäänti hoitotoimista.

Viimeisen pariskunnan löytämiseen valjastettiin GPS-pannoitettu supikoirauros. Sen toivottiin liikkeillään paljastavan jäljellä olevan pariskunnan. Lokakuussa 2023 näin kävi. Uros käväisi Storön saaressa ja poistui sieltä kovalla kiireellä. Saari on supikoiralle tyypillistä biotooppia ja tämä pikavisiitti herätti epäilyt lyhyen käynnin syystä. Pikimmiten Storöön tehtiin ylimääräinen täsmäisku ja pariskunta löytyi.

Aiemmilla hoitokäynneillä pariskuntaa ei löydetty. Luultavasti se oleskeli saarissa, joihin ei ollut toimivaltaa. Storöstä poistettiin keväällä 2023 pariskunta ja tämä loi tilaa viimeiselle parille ottaa saari haltuunsa.

Tämän jälkeen Vänön alueelta on löytynyt ainoastaan yksinäinen urossupikoira. Se löytyi keväällä 2024 kovan jäätalven jälkeen ja oli todennäköisesti vaeltanut alueelle jäitä pitkin.

Pohjoisen minkit

Supikoirien pyynnin ohessa pohjoiselta alueelta saatiin saaliiksi minkkejä. Koirapyynnin avulla ei minkinpyynti kuitenkaan ollut kattavaa, sillä haku jää suurissa saarissa vajaaksi.

Vuonna 2024 käynnissä ollut KovaVipe-hanke mahdollisti tehostetun loukkupyynnin aloittamisen. Vänön pohjoiseen saaristoon asennettiin 24 hetitappavaa loukkua. Ensimmäisen talven tulos oli hälyttävä, loukuilla saatiin 15 minkkiä. Alueen minkinpyyntiä olisi tehostettava, mutta onneksi resursseja voidaan siirtää minkkeihin, kun supikoirakanta on hävitetty. Nyt loukkuja on alueella yhteensä 30. Niiden yhteyteen on asennettu riistakamerat keräämään tietoa loukuilla kävijöistä.

Havaintojen verkosto

Vuosien työ hoitoalueella on luonut SLHSY:lle yhteistyöverkoston. Kesäasukkaat raportoivat minkkipoikueista yhdistykselle, joten syyskauden hoitotoimet voidaan tehdä täsmäiskuina. Osaltaan tämän avulla pohjoisen Vänön minkkisaalis nousi 39 yksilöön vuonna 2024. Paikallisten havainnoilla on suuri merkitys, varsinkin petokannan harvetessa. Hoitoalue on laaja ja täsmällinen tieto vieraspedosta parantaa pyynnin kustannustehokkuutta.

EWS-malli

Varhaisen varoituksen järjestelmä (Early warning system, EWS) on päämäärä, jota hoitoalueilla tavoitellaan. Se tarkoittaa vieraspetokantojen pysyvää poissaoloa. Kun alue on saatu vieraspedoista tyhjäksi, ei ole tarkoituksenmukaista koluta jokaista saarta läpikotaisin koirien kanssa. Varhaisen varoituksen järjestelmään otetaan mukaan useita tapoja havainnoida alueen tilaa. Työkaluina ovat kameravalvonta loukuilla ja hajuposteilla, yhteistyö paikallisen väestön kanssa (näköhavainnot, ulosteet, predaatio) ja lämpökameralla varustettu drooni kaislikkoisilla alueilla. Malliin voi kuulua myös niin sanottujen ”hot spot” -saarien läpikäynti koirilla. EWS-malli vapauttaa koiratyön resursseja hoitoalueille, joita vieraspedot vaivaavat. Oman onnensa nojaan hoidettuja alueita ei voida jättää.

Säännöllistä lintuseurantaa

Metsähallitus on seurannut Vänön lintukantoja jo pitkään. Se ei ole lintujen bongailua, vaan pesivän linnuston seurantaa. Ulkovyöhykkeen petopoistot kertovat tosiasiaa siitä, että pesivä linnusto saaristossa elpyy, kun vieraspedot ovat poissa pitkään. Monen lajin mitättömät parimäärät ovat kasvaneet moninkertaisiksi. Vuonna 2002 pesiviä tiiroja laskettiin alueella 145, mutta vuonna 2019 luku oli jo 642. Muita menestyjiä ovat tukkasotka, pilkkasiipi ja useat kahlaajalajit.

Hoitoalueen pohjoisen osan linnustoa ei seurata samalla tarkkuudella. Tämänhetkiset havainnot sieltä kertovat karua kieltään. Lintupoikueet loistavat toistaiseksi poissaolollaan. Linnustolle on kuitenkin avautumassa uusia mahdollisuuksia, kun supikoirat ovat poissa ja minkkikantaa alettu toden teolla harventamaan.

Petopaineen mittakaava

Lintukadosta alkaa saada käsityksen, kun tarkastelee pannoitettujen supikoiraurosten liikkeitä keväällä lintujen haudonta-aikaan. Seurantaa on tehty kaksi kertaa, vuonna 2014 ja KovaVipe-hankkeen aikana 2022–2023. Eläimet liikkuvat hyvin laajalti toukokuussa ja kesäkuussa lintujen haudonta-aikaan. Kun ajatellaan supikoirien pentuja tuottavia elinpiirejä, voi ymmärtää lintujen heikon pesintätuloksen. Ja tähän päälle vielä minkit. Vieraslajien lisäksi alueella on myös merikotkia ja saukkoja. Varsinkin myöhään pesivät lajit, kuten pilkkasiipi ja tukkasotka, ovat maapetojen kovan rasitteen kohteena.

Vänöstä on poistettu vuodesta 2006 lähtien 187 minkkiä ja 27 supikoiraa.

Saaristoluonnon ennallistamista

Vieraspedot luovat ylimääräisen rasitteen alkuperäisille saariston lajeille, jotka eivät ole sopeutuneet uiviin maapetoihin. Ainoastaan saukko on ollut aikoinaan saaristossa yleinen. Sen vaikutus linnustoon on meillä vähän tutkittu aihe, mutta lienee marginaalinen tai ainakin paikallinen.

On selvää, että tiheät vieraspetokannat näivettävät ja lopuksi hävittävät saariston alkuperäistä lajistoa. Pitkäjänteinen ja tehokas työ voi parhaimmillaan palauttaa saaristoluonnon tilaan, joka vallitsi ennen vieraspetoja. Tila voi myös pysyä hyvänä kevyemmällä työmäärällä, kunhan alue on riittävän laaja ja toimet kattavia. Tästä on hyvänä esimerkkinä tämä Vänön ”vanha” hoitoalue. Syksyn 2024 tarkastuksessa sieltä ei löytynyt muita maapetoja kuin saukkoja. Se osa Vänöstä ei tarvitse enää vuosittaista työresurssia.

Vänö on myös hyvä esimerkki siitä, miten tärkeää on saada kaikki tärkeät saaret hoitotyön piiriin. Näin alueelle ei jää ”piiloon” vieraslajin elinpiirejä, jotka tuottavat yksilöitä hoidetuille saarille. Kun mietitään luonnon hyväksi tehtävää ennallistamistyötä saaristossa, on vaikeaa keksiä montaa keinoa siihen.

Saariston luonto palautuu, siitä on tuloksia useilta alueilta vuosien ajalta. Ihmisen toiminta tukee petojen elinmahdollisuuksia, mutta muille lajeille se on suorastaan haitallista. Vieraspetojen hävittäminen on yksi keino antaa luonnolle takaisin.

---

SLHSY:n kenttätyötä tukee tällä hetkellä Life Biodiversea -hanke, jota hallinnoi Metsähallitus. Yhdistyksen toimintaa tukevat myös Metsä Group, Suomen riistakeskus ja maa- ja metsätalousministeriö.