Kansalaisaloitteista uusi areena metsästyspolitiikkaan
Mahdollisuus kansalaisaloitteen tekemiseen on saanut monet metsästysasioista huolestuneet kansalaiset tarttumaan nettiselaimeen. Kaikkiaan kansalaisaloitteita on eduskunnan käsittelyssä ollut vuodesta 2012 vuoteen 2021 yhteensä 58, joista peräti kolme käsittelee metsästystä (KAA 3/2020 vp, KAA 4/2020 vp, KAA 9/2021 vp). Lisäksi uusinta rautapyynnin kieltoa esittävää aloitetta ei vielä ole kirjattu lukuihin.
Se, että riista ja luonto kiinnostavat metsästäjien lisäksi monia muitakin ihmisiä, on hieno asia. Pitkällä tähtäimellä riistakannoille tuhoisampaa olisi sittenkin välinpitämättömyys.
Eduskunta käsittelee kansalaisaloitteita julkisissa kuulemisissa näkyvämmin kuin hallituksen lakiesityksiä. Metsästyksen ekologista kestävyyttä, eettisyyttä ja vastuullisuutta sekä toisaalta sosiaalista kestävyyttä kyseenalaistetaan. Niiden parantamiseksi onkin tehtävä jatkuvasti työtä.
Kansalaisaloitteiden tunteisiin vetoavasta tarinasta usein jätetään pois tarinaa kyseenalaistavat monimutkaiset tosiasiat, eläinlajien ja ekosysteemien vuorovaikutussuhteista puhumattakaan. Sillä mitä mustavalkoisemman kuvan ongelmasta onnistuu maalaamaan, sitä nopeammin oman kuplan sisäinen somekampanja peukuttaa allekirjoitukset.
Sen sijaan virkatyönä tehtävässä lainvalmistelussa selvitetään asiaan liittyvät erilaiset näkökulmat ja esimerkiksi Suomea sitovat kansainväliset velvoitteet. Virkavalmistelussa esityksistä pyydetään ennakkoon lausunnot eri viranomaisilta ja järjestöiltä. Riistahallinnon keskeisin tehtävä onkin sovittaa yhteen näitä erilaisia odotuksia.
Kansalaisaloitteiden käsittelyssä kansanedustajat näyttävät joutuvan virkamiesten faktantarkistuksen jälkeen monesti epäkiitolliseen tehtävään päättämään todellisuudessa paljon monisyisemmistä asioista, kuin mitä kansalaisaloitteet esittävät. Onneksi kuplilla on taipumus puhjeta ennemmin tai myöhemmin.
