Kenen jäljet?
Yksi tapa selvittää oman alueen riistakantaa on seurata eri riistaeläinten jälkien määrää. Joskus tosin voi olla vaikeaa sanoa tarkkaan, mikä eläin on kyseessä. Usein pystyy ainakin rajaamaan vaihtoehtoja.
Ketun jäljet muistuttavat paljon koiran jälkiä, mutta suurin ero on kävelytyylissä. Ketun jäljet ovat kuin helminauha, kun taas koiran jäljet ovat vähän siellä sun täällä. Ketun etukäpälä on takakäpälää suurempi. Etukäpälä on noin 5,5–7 cm ja takakäpälä 5–6 cm. Askeleen pituus vaihtelee paljon vauhdin mukaan. Mitä nopeammin kettu liikkuu, sitä pidempi askelväli. Takakäpälät menevät etukäpälän jälkeen.
Näistä jäljistä on vaikea sanoa, onko kyseessä metsäjänis vai rusakko. Metsäjäniksen etukäpälä on yleensä 5–7 cm ja takakäpälä 7-10 cm. Rusakon etukäpälä on 5-6 cm ja takakäpälä 7-9 cm. Molemmat loikkivat niin, että etukäpälät tulevat peräkkäin ja takakäpälät lähes vierekkäin etujalkojen eteen.
Orava liikkuu vain loikkien, mikä näkyy jäljissä. Etujalka on yleensä 3–4 cm ja takajalka on noin 5–6 cm. Oravan jäljet alkavat ja päättyvät puunrunkoon. Orava loikkii takajalat leveämmällä kuin etujalat ja loikan pituus on yleensä 40–80 cm. Se on todella pitkä loikka, sillä aikuisen oravan ruumiin pituus on 19–28 cm.
Tässä ovat oravanpoikasen jäljet. Vitsi vitsi, tämä on metsähiiren jälki. Tosin hyppytapa muistuttaa oravaa. Sitä paitsi oravan pentueet syntyvät huhti-syyskuussa, jolloin toivottavasti ei löydy näin syvää ja tasaista lumipeitettä.
Joskus on vaikeaa olla varma, mikä eläin on kyseessä. Jäljen pyöreys viittaa ilvekseen, mutta vierekkäin astuminen ei ole ilvekselle tyypillistä. Jäljissä ei ensin näy kynsiä, mutta myöhemmin samoja jälkiä seuratessa kynnet näkyvät. Tämä viittaisi kissaeläimeen. Tästä ei voi olla varma, mutta spekuloida voi.
