Pienpetoraudat karhujen tassuissa

Kulunut vuosi on ollut poikkeuksellinen pienpetoraudat käpälässään kulkevien karhujen suhteen. Mikä tilannetta selittää ja miten sen toistuminen voidaan estää?

TekstiKai-Eerik Nyholm ja Kari KarhulaKuva Mari Tikkunen
Julkaistu7.12.2021

Tapahtumaketju alkoi Suomen tiheimmästä karhumaakunnasta Pohjois-Karjalasta, jossa kesällä riistakamerakuviin ilmaantui kaksi naarasta raudat käpälässään. Toisella naaraalla oli mukanaan kaksi yli vuoden ikäistä niin sanottua errauspentua ja toisella neljä alle vuoden ikäistä pentua.

Myöhemmin rautakarhuja paljastui Sonkajärvellä, Parikkalassa sekä viimeisimpänä Länsi-Suomessa Kihniössä.

Yksittäisiä rautakarhuja on tavattu aiempinakin vuosina, mutta välissä on vuosia, jolloin niitä ei ole ollut ainoatakaan. Osaltaan vahinkojen sattumista selittää varsinkin itäisessä Suomessa historiallisen suuri karhukanta.

Näädän rautapyynti – mihin aikaan?

Miltei kaikissa rautakarhu-tapauksissa on ollut kyse näädänpyynnissä käytössä olevista hetitappavista, läpimitaltaan 120 mm raudoista. Rautoja käytetään suojusputken sisällä, jonne näätä houkutellaan syötin avulla. Kaikkiruokaisena karhu on kiinnostunut hajuista ja käy tarkistamassa myös pienpetojen loukut. Rautojen suojakotelon ollessa päästä avoin pystyy mesikämmen työntämään käpälänsä kotelon sisään ja saa raudat käpäläänsä.

Näädän metsästys on sallittua 1.8.–31.3. välisenä aikana. Näädän turkis on kuitenkin käyttökelpoinen vasta marraskuun alun jälkeen. Suositeltavaa on pyytää näätää raudoilla marras-maaliskuun aikana, jolloin suurin osa karhuista viettää talvilepoa.

Pohjois-Karjalassa näädän rautapyynti on suosittua ja miltei poikkeuksetta metsästäjät ajoittavat pyynnin juuri suositetulle ajanjaksolle. Vahingot ovat voineet johtua myös maastoon unohdetuista pyyntivälineistä, jolloin vahinkoriski luonnollisesti kasvaa.

Täsmäratkaisuja

Näädän rautapyynnin ajoittaminen karhujen talvilevon ajalle on eräs tärkeimmistä keinoista välttää karhujen jääminen rautoihin. Lisäksi rautojen suojaputken päädyn tulee olla suljettu ja siinä saa olla maksimissaan 70 mm halkaisijaltaan oleva reikä. Vielä parempi vaihtoehto on siirtyä käyttämään valmiita niin sanottuja laatikkorautoja.

Käytäntö on osoittanut, että rautapyyntiä voidaan harjoittaa turvallisesti tiheilläkin karhumailla. Pohjois-Karjalan kokeneet pienpetopyytäjät ovat pitäneet rautoja kymmenien vuosien ajan parhailla karhumailla ilman vahinkoja.

Rautapyynti keskeinen työkalu minkkien poistamisessa

Raudat ovat tärkeitä arvokkaiden lintuvesien minkinpyynnissä. Haitallisena vieraslajina minkki on tehokas vesilintujen saalistaja ja pesätuholainen. Erityisesti Suomen sisävesillä ainut tehokas konsti minkkikannan hallintaan on pyynti hetitappavilla raudoilla.

Suomen riistakeskuksella ja Metsähallituksella on käynnissä Helmi-vieraspetohanke, jossa poistetaan supikoiraa ja minkkiä laajamittaisesti tärkeimmiltä vesilintujen pesimävesiltä. Hankkeessa käytetään kaupallisia rautamalleja, joiden rautaosa on suljettu järeän vanerikotelon sisään. Kulkuaukko on määritetty 70 mm kokoiseksi, jolloin minimoidaan sivusaalisriski ja estetään mahdolliset saukko- ja karhuvahingot.

Laajamittainen rautapyynti voidaan toteuttaa turvallisesti käyttämällä oikeita menetelmiä ja välineitä. Keskeistä on suojata raudat kotelolla, ja varmistaa rautojen riittävä laukeamisherkkyys. Mikäli iso petoeläin yrittää hajottaa laatikkoa, laukeavat raudat vaarattomiksi ennen laatikon hajoamista.