Viljaruokinta lisää lintuinfluenssan riskiä
Ministeriö esitti keväällä vesilintujen metsästyksen ravintohoukuttimen kieltoa kolmen vuoden määräajaksi. Asetusta ei esitetyssä muodossa annettu ja sen valmistelua jatketaan osallistavasti syksyn aikana.
Viljaruokinnan hyötyjä ja haittoja on arvioitu jo kahtena vuonna riistakonsernin asiantuntijoiden ja riistaneuvostojen puheenjohtajien seminaareissa sekä alueellisissa riistaneuvostoissa. Jopa useiden satojen sorsien houkuttelemisen yhdelle ruokintapaikalle arvioitiin muun muassa lisäävän tarttuvien tautien, kuten lintuinfluenssan, leviämisen riskiä.
Viime talvena alkoi Euroopasta tulla huolestuttavia tietoja lintuinfluenssan laajemmasta leviämisestä jälleen. Leviäviä lintuinfluenssaviruksia on monia eri kantoja. Osa vesilinnuista saattaa kantaa ja levittää viruksia sairastumatta ja kuolematta, kun taas istutettujen fasaanien kuolleisuus näyttää olevan suurta.
Jotkin viruskannat ovat tarttuneet lintujen lisäksi myös nisäkkäisiin, kuten Suomessa löytyneisiin kuolleeseen kettuun ja saukkoon. Lajista toiseen siirtymistä pelätään, koska se saattaa enteillä tarttumista helpommin ihmiseen.
Kuluneena syksynä Etelä-Suomesta Salosta ja Janakkalasta on useilta eri riistanhoitoalueilta löytynyt runsaasti tautiin kuolleita istutettuja fasaaneja. Jos lintuinfluenssa leviäisi tarhassa oleviin fasaaneihin, eli ”siipikarjaan”, voisi siitä aiheutua valtavat tappiot tartunta-alueen siipikarjanlihan tuottajille – muun muassa vienti tyssäisi.
Fasaanien kanta on istutusalueilla valtavan paljon tiheämpi kuin luonnossa pesivä kanta. Samoin ovat sorsat viljaruokintapaikoilla luonnottoman tiheässä. Monilla fasaanien tartunta-alueilla tiedetään harjoitetun vesilintujen viljaruokintaa. Näillä keinoilla metsästysmahdollisuuksien parantamisen lopputulos olikin päinvastainen – nyt alueilla on kielletty kaikkien lintujen metsästys eläintautilainsäädännön nojalla.
